Oodi hulluudelle

Haaveena on ollut pitkään kirjoittaa hyvälaatuisesta hulluudesta, joka myös on väistämättä klovnerian yksi olennainen lähtökohta. Tässä ajatuksia aiheeseen liittyen:

Hulluuden taide

Se on asioiden näkemisestä eri tavalla, tutkimista ja kokemista; kaaottisuutta ja uskallusta päästää irti liiallisesta kontrollista. 

Joskus ei tule nähneeksi uusia asioita ja vaihtoehtoja elämässä, koska voi olla vaikea kuvitella, miten "hulluja" ja mielikuvitusrikkaita oikeastaan olemme. Tarkoitan hyvälaatuista hulluutta, joka on ajattelua itselleen turvallisten ajatusrakenteiden ulkopuolella, "ajattelua laatikon ulkopuolella". Joskus on helpompi turvautua ja turvata selustansa, tehdä asiat niin kuin ne on aina ennekin tehty. Tämä on tietenkin usein myös hyvin ymmärrettävä ja hyvä tapa toimia. Joskus kuitenkin mielemme jää kiertämään kehää, vaikka haluaisimme mennä eteenpäin elämässämme ja muuttaa vanhoja rutiinejamme, jotka eivät välttämättä enää toimi. Muutos tarvitsee rohkeutta, muuten elämä voi alkaa käydä tylsäksi. Vaikka ei muutos usein ole helppoa, ja joskus se tulee meille yllättäen, toisinaan jopa dramaattisten elämänmuutosten kautta, kuitenkin juuri tietynlainen hyvälaatuinen hulluus voi kantaa vaikeidenkin elämäntilanteiden yli. On rohkeaa kokea asioita niin suurina ja ihmeellisinä, kuin ne oikeastikin ovat. Elämä on usein käsittämätöntä, mysteerinomaista ja tunteita herättävää. Yksi salaisuus on ehkä se, että saatamme pelätä olevamme hulluja joissain asiassa, mikä ei välttämättä olekaan oikeasti niin hullua, vaan ehkä vain omien tottumusten ja perinteisten ajatusmallien vastaista, joiden kautta on elämäänsä tottunut rakentamaan ja kokemaan. 

Hulluudella voisin tarkoittaa omien vaistojen ja pienten äänien ja tunteiden kuuntelmista ja huomioon ottamista. Uskallusta mennä kohti tuntematonta ja omien pelkojensa kohtaamista, joka on yleensä vapauttavaa ja uudistavaa. Asioita voi alkaa joskus tahtomattaankin nähdä useimmista näkökulmista, mieli laajenee ja kokee enemmän. Tämä luo vapautta valita, toimia toisin sekä nähdä itsensä ja asioidenkin lävitse. Sisältään voi löytää pieniä tai suuria ovia, joita ei ole välttämättä koskaan uskaltanut avata.

Muutokset saattavat tulla, jotta uskaltaisimme seikkailla omassa todellisuudessa, mennä syvemmälle, kuin koskaan aikaisemmin, kokea elämää myös sisältä käsin. Erityisesti yllättävät tilanteet tai epäonnistumiset auttavat avartumaan, näkemään varjoisiakin puolia ja siten hälventäen myös pelkoja. Erilaisten todellisuuskäsitysten kokeilu, kuulostelu ja testaaminen voi avata ovia ja ikkunoita, joita ei ollut koskaan huomannut avata.

Mielemme yrittää yleensä rajoittaa todellisuuden kokemisen kenttäämme ja yrittää laittaa itsemme jonkinlaiseen turvalliseen kehikkoon, jossa olisi hyvä.  Ei ole välttämättä helppoa katso rajojen yli, joiden kautta todellisuutta hahmottaa. Aina ei ole helppoa ymmärtää toista, mutta pyrkimys siihen on jo kuin menisi puoli matkaa vastaan :). Useinkaan ei ole tarvetta tehdä ulkoisesti kovin radikaaleja tekoja, vaikka sekin voi olla luontevaa ja usein myös hauskaa, mutta ennen kaikkea on tärkeää löytää sisäistä rohkeutta, joka tuottaa hyvälaatuista hulluutta, kyvykkyyttä tuntea itseään ja kokea asioita.  On hyvä uskaltaa esittää elämälle tyhmiä kysymyksiä, yleensä niihin löytyy vastaus. 

Se, mitä on sisällä, tahtoisi ehkä luoda jotain leikkisää, jotain ennenkokematonta, ihmeellistä ja rikasta todellisuutta. Oikeasti haluaisimme ehkä testata juttuja tai vaikka auttaa muita ihmisiä. Tehdä kaikkemme, jotta maailma pysyisi hengittävänä ja elossa. Pelko rajoittaa, laittaa pieneen karsinaan ja varmistelee asioita viimeiseen asti. On pelolla varmasti tehtävänsä myös, niin kuin animaatioelokuvassa Inside Out (Pixar 2015) havainnollistetaan. Elokuvassa pelko toimii tunnekeskuksessa hälytyskellona usein silloin, kuin voi olla oikeastikin syytä pelätä. Omassa elämässäni olen ainakin huomannut pelon olevan myös liian dominoiva, jonka vuoksi on alkanut tuntua tärkeältä myös kyseenalaistaa sitä, joka avannut paljon uusia asioita elämässä. Intuitio voi olla joskus poikkiteloin omien pelkojen kanssa, jota voi olla joskus hyvin luontevaa seurata omista peloista huolimatta.

Hulluudessa voi olla joskus kyse kontrollin menettämisestä. Se on pelottavaa. Mutta jotta yleensäkään on mahdollista tuntea tai kokea, on ehkä pakko hellittää control-nappulasta, uskaltaa ja antaa itsensä hengittää. Joskus tämä voi tarkoittaa sitä, että tekee mieli luopua joistain asioista. kehitellyistä identiteeteistä tai omakuvista, mutta myös mahdollisista saavutetuista valta- tai statusasetelmista, jotta voisi kokea todellisuuden perustuvan paljon vahvemmille ja todellisimmille voimille. Ei kai kukaan oikeasti halua kuolla elämältä jo ennen hautaan joutumistaan. Hulluudessa on kyse uskalluksesta ja rohkeudesta, mutta myös elämänasenteesta, joka johdattaa kiinnostavimpiin ajatuksiin, tapoihin ja valintoihin, jotka vapauttavat ja rikastuttavat eloa.

Esimerkiksi voit saada joskus pienen pienen idean, kulkea tiettyyn paikkaan kaupungissa. Olet kuitenkin päättänyt etukäteen mennä jo "hoitamaan kauppa-asioita ja apteekissakin pitäisi käydä..." Mieltäsi kuitenkin vaivaa ajatus mennä juuri nyt käymään katsomaan koskea. Päätät seurata ajatustasi ja päädyt kulkemaan koskea kohti. Matkalla vastaan tulee ihminen, joka onkin tuttu ihminen vuosien tapaa. Kohtaatte ja päätätte mennä yhdessä kosken rantaan. Kohtaaminen on hyvä ja jotain uutta tapahtui, kun ei turvautunut vanhoihin tottumuksiin ja rutiineihin. Tämä on vähän romanttinen esimerkki, mutta entä jos ajatuksemme elämästä ja siitä, mitä sen pitäisi olla, onkin ainoa este ja rajoite kokea elämää rikkaammin ja täydemmin. Joskus voi olla vaikea kuvitella, miten ihmeellinen todellisuus oikeasti on, joten varmuuden vuoksi tulee laittaneeksi sen jo lähtökohtaisesti pakettiin.

Parhaat asiat elämässä tuntuvat tapahtuvan jollain tavalla sattumalta ja onnen kauppaa. Toisaalta myös ikävät asiat, jolloin elämää on oikeastaan hyvin hankala tai jopa mahdoton suunnitella kovin paljon etukäteen. Mitä jos lähtisi toteuttamaan ja uskaltamaan tai edes antaisi itsesi ajatella kaikkein hulluimpia ja rohkeimpia ideoita ja unelmia, mitä keksii ja lähtisi kulkemaan niitä kohti. Saattaisi yllättyä! Lopulta huomaisi, että ei ehkä olekaan niin hullu, mitä pelkäsi, vaan täysin järjissään.

Oikeastaan tämä maailma (tai oma maailma) on hullu, jos se ei toteuta unelmiaan ja haaveitaan, vaan elämä pyörii epäolennaisuuksien ympärillä. Joskus jota kuta, joka sanoo tai tekee jotain, mitä todella tarkoittaa pidetään hullulna. Kuka täällä on oikeasti hullu :D?

Asenteiden uudelleen tarkistaminen

Kykyä katsoa ja kokea arkisten asioiden toiselle puolen voi kehittää. Taiteet ja luominen avaavat siihen ovia. Todellisuutta, joka on toisinaan huomaamaton, pitää pysähtyä kuuntelmaan, nähdä vaivihkaa sivupeilistä ja huomata, että on elossa.

Jos leikkisi, ettei todellisuus perustukaan millekään järkevälle logiikalle, ei ainakaan sellaiselle, mitä koulussa opitaan. Mitä jos emme oikeastaan ymmärräkään, mihin tämä kaikki perustuu? Ajattelen hetken, että elämähän on aika absurdia näytelmää, jossa itsellä on päärooli... Jos ei tarvitsisikaan saavuttaa asioita, joita luuli, että pitäisi? Jos kuuntelisi enemmän, tyrkyttäisi vähemmän. Olisi enemmän, yrittäisi vähemmän. Uskoisi ja tahtoisi nähdä vaivaa sen eteen, että todella hengittää. Olisi rehellinen ja pyrkisi hyvään. Katsoisi asioiden läpi ja huomaisi, että on olemassa... 

Sehän olisi aika hullua...!

Olkoon siis niin!

Kaikki suuret asiat lähtevät pienestä harjoittelusta. Siitä, että kokeilee, uskaltaa tehdä virheitä ja uskoa unelmiinsa; Rakkauteen ja hyvyyteen. Ehkä sitä kaikki pohjimmiltaa kuitenkin etsivät ja ovat joskus vailla. Ehkä se on voima, joka voi lopulta muuttaa kaiken, jonkinlaista hulluuttakin.